aemilia lanyer blog

Tämä blogimerkintä on katkera ja kummallinen, pitkään ajateltu mutta hyvin kiireisesti veistetty. (Wirn.)

Hovi oli kummallinen paikka asua. Vietimme aikaamme siellä vailla parempaakaan kuin se olisi parasta kaikesta, ja vaikuttaa, että se oli ovelasti luotu paikaksi, jossa muu elämä etääntyisi. Kuin asuisi luolassa ja ajattelisi, että asuu ulkomaailmassa ja ulkomaailma on pelkkä luola. Valtasuhteet ovat siellä kummallisen vääristyneet: näyttää, että kun joku uskoo olevansa hallinnan kahvassa, hän onkin vain sauva, jota luuli liikuttavansa tai koira, jonka sillä voi hätistää sivuun. Kaikki on alistettu vallan alle antamalla jokaisen luulla, että hän hallitsee tai voisi hallita.

Olen kauhean häpeissäni muistellessani kaikkea, mitä tuosta seuraa, tyhmyyksiä joita tein, nuoruutta jonka uhri olin. Olen yhäkin. Näin olen aviossa mieheni kanssa omien syideni seurauksina, joita en ala tarkemmin käsitellä. Se puu ei kasva pelkästään huonoa, vaan ehkä enimmäkseen hyvää, kuten kaikki puut lukuun ottamatta sitä, jonka Vapahtaja kirosi.

Koska luulimme paikkaa ulkoilmaksi, vaikka se oli luola, emme menneet tietenkään luolaan etsimään ihmisiä. Ennemmin odotimme ja toivoimme, että he tulisivat ulos – siis sisään, ollakseen pääsemättä enää pois. Niinpä, ja miten sitä ahdistaakaan ajatella, ensimmäinen niiaus suloisen miehen kanssa oli väistämätön joutuminen juorujen, kuiskailujen, arvelujen, arvottamisen alkukehtoon. Kenen silmät hänellä on, millainen omaisuus hänellä on, kenen kanssa hän tulee toimeen, kenen kanssa puhuessaan hänen äänessään on pehmeimmät sävyt? Hänestä tuli kala mereen tai pikemminkin pieneen sumeaan karppilammikkoon.

Minä tiesin paljon. En kaikkea: paljon. Kenen sylistä kukakin oli tullut ja menossa minne, mikä piti jotakin paria yhdessä, ja ennen kaikkea – huvikseni tätä pimittäen, koska sellainen pimeyskin on julkista – ketä suutelin portaikon alla toisten mennessä ruokailemaan.

Joskus tuli joukkoon joku nuori ja viaton. Loppua kohden aloin toivoa ja odottaa heitä yhä enemmän.1800-luvun kirjoittajan ajatusta mukaillen: hän näki keisarin olevan alaston.